30. marraskuuta 2016

Jos mies laukeaa ennen naista, lapsi muistuttaa isäänsä - La ilaha illallah!

Robert Spencerin Koraaniblogin käännös tuo aina välillä yllättäviä käännösongelmia. Mikä on esimerkiksi suomeksi "the caudite (i.e. extra) lobe of the fish liver"? Ahkeran googlauksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että kyseessä on kalan maksan häntälohko. Jos lukijoissa on anatomian tuntijoita niin korjannette, jos olen täysin harhautunut oikealta polulta. (Ja kyllä se otsikon lupaama laukeaminenkin tekstistä löytyy, kunhan jaksatte lukea sinne asti...)

Mekkalainen suura 46 on viimeinen "haa miim" -sarjan suurista (40-46) ja toistaa samoja teemoja: Allah on ilmoittanut Koraanin (jae 2); Allah loi taivaan ja maan totuudessa, mutta uskottomat hylkäävät uskon (jae 3); ne joita he rukoilevat Allahin rinnalla ovat voimattomia (jakeet 4-5); uskottomat hylkäävät Koraanin "noituutena" (jae 7) tai sepitteenä.

Allah käskee Muhammedin vastata tähän huomauttamalla, että Allah kyllä rankaisisi häntä, jos hän väittäisi Allahin sanoneen sellaista, mitä hän ei ole sanonut (jae 8). Muhammed ei tuo uutta sanomaa - epäsuora vahvistus islamin uskomukselle, että islam oli kaikkien aikaisempien profeettojen, kuten Aabrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen, uskonto, mutta heidän pahat seuraajansa väärensivät heidän sanomansa. Argumentin tueksi Koraani tuo todistajan "Israelin lasten joukosta", joka "on todistanut sen oikeaksi" (jae 10).

Muhammedin ensimmäisen elämäkerturin Ibn Ishaqin muistiin merkitsemä perimätieto ja hadith-kokoelman laatija Bukhari tunnistaa hänet mieheksi nimeltä Abdullah bin Salam, rabbiksi, joka oli varhainen muslimikäännynnäinen. Rabbina ollessaan hän kiinnostui Muhammedista ja meni tapaamaan häntä. Päästyään Muhammedin puheille hän kysyi profeetalta kolme kysymystä, joihin vain profeetta osaa vastata. Mikä on ensimmäinen Viimeisen hetken ennusmerkki? Mikä on Paratiisin asukkaiden ensimmäinen ateria? Ja miksi lapsi muistuttaa joko äitiään tai isäänsä?

Sen sijaan, että olisi huomauttanut kysymyksen ristiriitaisuudesta - että Abdullah voisi tietää Muhammedin vastausten oikeellisuuden ainoastaan, jos hän itse olisi profeetta - Muhammed sanoi hänelle: "Juuri nyt Jibril (Gabriel) antoi minulle vastauksen."

Abdullah oli hämmästynyt. "Gabriel?"

"Kyllä", sanoi Muhammed.

"Hän on juutalaisten vihollinen enkelten joukossa", sanoi Abdullah, jolloin Muhammed lausui Koraanin säkeen: "Sano (ihmisille, Muhammed): »Jos joku on Gabrielin vihollinen, niin tietäköön, että juuri Gabriel Jumalan toimesta on tämän Kirjoituksen valaissut sydämellesi vahvistaakseen sillä, mitä oli ilmoitettu ennen sitä, opastukseksi ja ilosanomaksi uskovaisille.»" Jos joku on Jumalan, hänen enkeleittensä, apostoleittensa ja Gabrielin tai Mikaelin vihollinen, niin totisesti Jumala (itse) on uskottomien vihollinen. (2:97-98)

Sitten hän vastasi Abdullahin kolmeen kysymykseen:
"Viimeisen hetken ennusmerkki on tuli, joka kokoaa ihmiset idästä länteen. Paratiisin asukkaiden ensimmäinen ateria on kalan maksan häntälohko. Ja jos mies laukeaa ennen naista, lapsi muistuttaa isäänsä, mutta jos nainen laukeaa ennen miestä, muistuttaa lapsi äitiään."
Kuultuaan nämä vastaukset, Abdullah kääntyi heti islamiin ja tuomitsi oman kansansa sanoen: "Todistan, että La ilaha illallah (vain Allahia tulee palvella) ja sinä olet Allahin lähettiläs, oi Allahin lähettiläs; juutalaiset ovat valehtelijoita ja jos he saavat tietää minun kääntyneen islamiin, he väittävät minua valehtelijaksi."

Abdullah sanoi vielä, että hänestä "on tullut muslimi ja kun palaan kotiini määrään perheeni tekemään samoin". Hän pyysi Muhammedilta apua asettaakseen ansan juutalaisille: "Juutalaiset ovat valehtelijoiden kansa ja toivoisin, että otat minut yhteen taloistasi ja piilotat minut heiltä, sitten kysy heiltä minkälainen asema minulla on heidän keskuudessaan, ennen kuin he tietävät, että olen muslimi. Sillä jos he tietävät sen etukäteen, he keksivät minusta panettelevia valheita." Muhammed suostui ja kutsui juutalaisten johtajat luokseen, ja Abdullah oli paikalla, mutta piiloutuneena, ja hän kysyi heidän mielipidettään Abdullahista. He vastasivat: "Hän on meidän päällikkömme ja päällikkömme poika, rabbimme ja oppineemme."

Muhammed kysyi heiltä: "Mitä sanoisitte, jos Abdullah bin Salam kääntyisi islamiin?"

Juutalaisten johtajat sanoivat: "Suojelkoon Allah häntä sellaiselta!"

Ansa oli lauennut. Abdullah tuli esiin ja huuusi: "Todistan että La ilaha illallah (vain Allahia tulee palvella) ja että Muhammed on Allahin lähettiläs. Oi juutalaiset, peljätkää Jumalaa ja ottakaa vastaan mitä Hän on teille lähettänyt. Sillä Jumalan nimeen tiedän, että hän on Jumalan lähettiläs. Löydätte hänet Toorastanne ja nimeltä mainittuna. Todistan, että hän on Jumalan lähettiläs, uskon häneen, uskon hänen olevan totuudessa, ja tunnustan hänet."

Mutta nyt juutalaiset sanoivat: "Abdullah on pahin meistä ja hänen poikansa ovat meistä pahimpia."

Abdullah huudahti: "Oi Allahin lähettiläs! Tätä minä juuri pelkäsin!" Hän kertoi myöhemmin: "Muistutin lähettilästä, että olin sanonut heidän näin tekevän, sillä he olivat petollisia, valehtelevia ja pahoja ihmisiä."

Tällaiset tarinat ovat teroittaneet muslimeille kautta historian kuinka juutalaisten (samoin kuin kristittyjen) kirjoitukset tosiasiassa todistavat selkeästi Muhammedista. Ibn Sa'd kertoo, että Muhammed meni kerran juutalaisten kokoontumiseen, missä hän haastoi kaikkein oppineimman rabbin: "Tiedätkö sinä, että minä olen Allahin lähettiläs?"

Rabbi vastasi: "Allahin nimeen!" Tiedän, ja kansa tietää, että minä tiedän. Ominaisuutesi ja piirtesi on kuvattu selvästi Toorassa, mutta he ovat sinulle kateellisia." Ainostaan juutalaisten ja kristittyjen syntinen uppiniskaisuus esti heitä tunnustamasta tätä - todellakin, tämä synti oli niin suuri, että se sai heidät lopulta muuttaamaan kirjoituksiaan ja poistamaan kaikki viittaukset Muhammediin. Ajatus juutalaisista ja kristityistä syntisinä islamin totuuden kieltäjinä tuli islamin peruskiveksi suhteessa ei-muslimeihin.

Koraani jatkaa, että uskottomat halventavat uskovaisia sanomalla, että jos islam olisi totta, uskovaisten kaltaiset huonot ihmiset eivät olisi olleet ensimmäisenä omaksumassa sitä (jae 11). Kuitenkin Koraani vahvistaa arabian kielellä Mooseksen kirjan (jae 12). Ne jotka tunnustavat uskonsa Allahiin eivät joudu kärsimään, vaan iloitsevat Paratiisin puutarhoissa (jae 13-14).

Hyvän muslimin tulee kunnioittaa vanhempiaan; jotkut epäuskoiset lapset kuitenkin moittivat vanhempiaan heidän islamin uskonsa vuoksi - he ovat "tuhon omat" (jakeet 15-18). Uskottomat nauttivat tässä elämässä, mutta joutuvat tuonpuoleisessa helvettiin (jae 20). Siellä he tunnustavat islamin totuuden ja saavat rangaistuksensa sen hylkäämisestä (jae 34). Profeetta Huud (kts. suurat 7, 11, 26) ilmestyy painottamaan tätä - hän varoittaa kansaansa (jae 21), mutta he eivät kuuntele, ja sitten heidät hävitetään (jakeet 24-25). Sitten Allah kertoo Muhammedille, että joukko jinnejä kuunteli kun hän lausui Koraania (jae 29) ja ne menivät varoittamaan omaa kansaansa, että ne jotka eivät ota sanomaa vastaan, ovat harhassa ja saavat rangaistuksensa (jae 32). Allah päättää suuran kehottamalla Muhammedia olemaan kärsivällinen ja jatkamaan saarnaamista; uskottomat saavat pian rangaistuksensa.


Blogging the Qur’an: Sura 46, “The Dunes”
Hiekkakunnaiden suura









27. marraskuuta 2016

Koreilua, savua ja polvistumista - suurat 42, 43 ja 44

Maududin mukaan suura 43 ilmoitettiin samoihin aikoihin kuin suurat 32, 40 ja 42, aikana, jolloin Mekan Quraish-heimo, Muhammedin oma heimo, suunnitteli hänen surmaamistaan - hän lisää vielä, että Allah viittaa näihin salaisiin suunnitelmiin jakeissa 79-80.

Suura alkaa tuttuun tapaan vakuutuksella Koraanin arabialaisesta luonteesta ja viisaudesta (jae 3) ja huomauttaa sen olevan "alkuperäinen Kirjoitus Meidän luonamme" (jae 4). "Alkuperäinen kirjoitus" on islamilaisen perinteen mukaan Säilytetty Kivitaulu, Koraanin kopio, joka on ikuisesti ollut Allahin luona. Koraani, jonka enkeli Gabriel ilmoitti Muhammedille kahdenkymmenenkolmen vuoden aikana, on tämän ikuisen kirjan täydellinen kopio. Seuraavaksi Allah tuomitsee uskottomat ja varoittaa heitä siitä, että myös aikaisempia profeettoja pilkattiin (jae 7) ja pilkkaajat hävitettiin (jae 8).

Sitten Allah jälleen kerran luettelee voimansa merkkejä luonnossa ja ne ovat merkkejä uskottomille (jakeet 9-12). Jakeissa 13-25 hän kritisoi uskottomia siitä, että nämä sokeasti seuraavat isiensä uskontoa (23-24) ja sanovat, että Allahilla on tyttäriä, joita he itse eivät haluaisi (jakeet 16-17). Tämä viittaa Quraishin jumalattariin, jotka Muhammed tunnusti hetken aikaa "Allahin tyttärinä", mutta sitten pyörsi puheensa huomattuaan, että oli poikennut saarnaamastaan monoteismista. Tässä oli kyse pahamaineisesta "saatanallisten säkeiden" tapauksesta, josta on enemmän jälkiä suurassa 53. Ibn Kathir selittää tätä jaetta: "Naisilta puuttuu jotakin, jota he yrittävät saavuttaa koruilla ja kaunistuksilla lapsuudesta lähtien, ja kun tulee kiistaa, he eivät osaa puhua ja puolustaa itseään selkeästi, joten miten tätä voitaisiin pitää Allahin ominaisuutena?"

Aabraham esiintyy lyhyesti jakeissa 26-28 toistaakseen varoituksensa uskottomille, ja sitten Allah jälleen jakeissa 29-42 puhuu uskottomien kiittämättömyydestä ja itsepetoksesta: he luulevat olevansa oikeaan johdettuja vaikka todellisuudessa he ovat Saatanan vaikutuksen alaisia (jakeet 36-37). Allah vakuuttaa Muhammedille, että Koraani on tosi ja että hän on oikealla tiellä (jakeet 43-45). Mooses vierailee jakeissa 46-56 esittäen hyvin läpinäkyvän rinnastuksen Muhammedin tilanteeseen: uskottomat pilkkasivat hänen tunnusmerkkejään (jae 47) ja sanoivat häntä noidaksi (jae 49); ja lopulta Allah rankaisi heitä (jae 55).

Seuraavaksi tulee Jeesus jakeissa 57-65 vakuuttamaan, ettei hän ole jumala (59), ja että hän tulee takaisin Tuomiopäivänä (jae 61). Muhammed sanoo hadithissa, että sinä päivänä Jeesus "rikkoo ristin, tappaa siat ja lakkauttaa jizya-veron", jota kristittyjen tulee maksaa islamilaisen hallinnon alla. Se tarkoittaa, että Jeesus hävittää kristinuskon ja tekee maailmasta islamilaisen. Jeesus myös saarnasi Allahin ykseyttä (jakeet 63-64), mutta hänen seuraajansa jakautuivat eri lahkoihin ja riitelivät keskenään (jae 65). Allah käskee Muhammedin vielä sanoa, että jos Allahilla todella olisi poika, olisi Muhammed ensimmäisenä palvelemassa häntä (jae 81).

Sitten Allah kertoo jälleen Paratiisin riemuista ja Helvetin kärsimyksistä (jakeet 66-88). Uskottomat anovat kärsimyksiensä lopettamista, mutta siihen ei suostuta (jae 77). Islam on totuus, mutta uskottomat vihaavat totuutta (jae 78). Niillä, joita he palvovat Allahin rinnalla, ei ole valtaa (jae 86); Muhammedin tulee kääntyä heistä pois, sillä pian he saavat tietää hänen olleen oikeassa (jae 89).

Islamin perimätiedon mukaan suura 44 ilmoitettiin samoihin aikoihin kuin suura 43. Allah aloittaa senkin ylistämällä Koraania: se "tuo ilmi totuuden" (jae 2) ja sen ilmoittaminen alkoi "siunattuna yönä" (jae 3), joka oli Ramadan-kuukauden lopulla oleva "Voiman yö". Sen ilmoittaminen oli Allahin armon osoitus (jakeet 5-6). Seuraavaksi varoitetaan Tuomiopäivästä, jolloin ihmiset joutuvat savupilveen, mikä on tuskallinen rangaistus (jakeet 10-11). Rangaistusta viivytetään vähän aikaa, mutta ihmiset eivät silti usko (jae 15). Hadith kertoo kuinka Muhammed pyysi Allahia kiroamaan Quraishin; toisessa kerrotaan, että hän pyysi antamaan heille seitsemän vuoden nälänhädän: "ja niin heille tuli vuoden mittainen nälänhätä, joka tuhosi kaiken elämän niin, että ihmiset alkoivat syödä nahkaa, raatoja ja mädäntyneitä eläimiä. Milloin hyvänsä he katsoivat taivaalle, he näkivät vain savua, kun olivat niin nälissään." Kun Quraishin päällikkö vetosi Muhammediin sanoen, että tämän omaa sukuaan kuoli (Quraish oli Muhammedin heimo), Muhammed leppyi ja rukoili heidän puolestaan, ja Allah ilmoitti jakeet 10-16.

Jakeissa 17-33 Faarao ilmestyy paikalle ja haastaa Mooseksen, jota ei jostain kumman syystä mainita nimeltä. Allah valitsi Israelin lapset kaikista kansakunnista (jae 32). Muslimikommentaattorit vähättelevät tämän merkitystä: Mujahid sanoo: "Tämä tarkoittaa, että heidät valittiin niiden joukosta, joiden keskuudessa he silloin asuivat", ja Qatadah on samaa mieltä: "Heidät valittiin aikalaistensa joukosta". Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas sanoo myös, että israelilaiset valittiin niiden kansojen joukosta, jotka "elivät heidän aikanaan".

Sitten Allah toistaa varoituksensa uskottomille (jakeet 34-59) puhuen heidän pilkastaan kuolleiden ylösnousemusta kohtaan (jae 35); heidät kyllä tuhotaan (jae 37). Helvetissä uskottomat syövät Zaqqum-puun hedelmiä, joka korventaa heidän sisuksiaan (jakeet 43-46). Oikeamieliset sen sijaan nauttivat Paratiisissa "puhtaista, ihanista kumppaneista" (jae 54).

Suura 45 jatkaa samaa tarinaa. Koraani tulee Allahilta (jae 2); taivas ja maa ovat täynnä merkkejä uskoville (jakeet 3-6, 12-13). Mutta epäuskoiset pilkkaavat Allahin tunnusmerkkejä (jae 9); helvetti odottaa heitä (jakeet 10-11). Uskovien tulee antaa anteeksi uskottomille (jae 14); Ibn Kathir selittää tämän olleen kuitenkin vain väliaikainen käsky: "Uskovaiset antakoot anteeksi epäuskoisille ja kestäköön näiden aiheuttamaa vaivaa. Islamin alussa muslimeja kehotettiin kestämään monijumalaisten ja Kirjan kansojen sortoa, jotta näiden sydämet voisivat kääntyä islamin puoleen. Kun epäuskoiset itsepäisesti pysyivät epäuskossaan, Allah määräsi uskovaiset jihad-taisteluun."

Allah asetti Israelin lapset muiden kansojen yläpuolelle (jae 16), mutta he lankesivat erimielisyyksiin kateutensa tähden (jae 17). Muhammed on nyt oikealla tiellä (jae 18) ja Ibn Kathir varoittaa tämän kohdan tarkoittavan, että se "sisältää varoituksen myös muslimien Ummalle. Se varoittaa heitä käymästä samalle polulle kuin juutalaiset tai omaksumasta heidän tapojaan." Pahantekijöitä ei tuomita samoin kuin oikeamielisiä (jae 21). Allah jättää omien halujensa seuraajat sokeiksi ja harhailemaan (jae 23). Sitten jakeissa 24-37 annetaan lisää varoituksia Tuomion päivästä: uskottomat pilkkaavat (jae 25), mutta Ylösnousemuksen päivästä ei ole epäilystä (jae 26). Uskottomia muistutetaan siitä, että he olivat todistamassa Allahin merkkejä (jae 31), mutta he pitivät niitä pilkkanaan ja palavat siksi ikuisessa tulessa (jae 35).



Onko Hän ottanut luomistaan olennoista tyttäret itselleen ja mieluummin antanut teille pojat? Ja kun joku heistä saa tiedon sellaisen lapsen syntymästä, minkä katsotaan armolliselle Jumalalle kuuluvan, tummuvat hänen kasvonsa vihasta. Jumalalleko sellainen lapsi, joka kasvaa koreudessa eikä kiistan tullen saa selvää sanaa suustaan? [Koraani 43:16-18] (kuva wikipedia commonsista)



Blogging the Qur’an: Suras 43, “Ornaments of Gold,” 44, “Smoke,” and 45, “Crouching”

Koreuden suura
Savun suura
Polvistumisen suura

Kaikki Koraaniblogin tekstit löytyvät osoitteesta: http://koraaniblogi.blogspot.fi/



20. marraskuuta 2016

Robert Spencerin Koraaniblogi: suurat 41 ja 42

Muhammedin ensimmäisen elämäkerturin Ibn Ishaqin mukaan suura 41 ilmoitettiin sen jälkeen kun Utba bin Rabi'a, pakanallisen Quraish-heimon päällikkö, teki Muhammedille monia tarjouksia, jotta "mikäli hän hyväksyy osan niistä, annamme hänelle mitä hän haluaa ja hän jättää meidät rauhaan".

Utba lähestyi Muhammedia ja muistutti hänen kuuluvan Quraish-heimoon (vaikkakin he olivat hylänneet hänen profetiansa). "Jos haluat rahaa, me kokoamme sellaisen omaisuuden, että olet meistä rikkain; jos haluat kunniaa, teemme sinusta päällikön niin, että mitään ei voi päättää ilman sinua; jos haluat valtaa, teemme sinusta kuninkaan, ja mikäli se on tämä aave, joka kulkee kanssasi, etkä voi päästä siitä eroon, etsimme sinulle parantajan ja teemme kaikkemme parantaaksemme sinut, sillä usein tunnettu henki saa miehen hallintaansa kunnes hänet parannetaan."

Muhammed vastasi resitoimalla tämän suuran jakeet 1-37. Ibn Ishaq kertoo vielä, että "kun Utba palasi kumppaneidensa luo, nämä huomasivat hänessä muutoksen, ja he kysyivät mitä oli tapahtunut. Hän sanoi kuulleensa sanoja, jollaisia hän ei ollut milloinkaan kuullut; ne eivät olleet runoutta, loitsuja eivätkä noituutta. 'Kuunnelkaa neuvoani ja tehkää kuten minä teen, jättäkää tämä mies rauhaan, sillä Jumalan nimeen, sanat jotka kuulin kuulutetaan kaikkialla. Jos (toiset) arabit tappavat hänet, he vapauttavat teidät hänestä; jos hän saa arabit puolelleen, hänen hallintonsa on teidän hallintonne, hänen voimansa teidän voimanne, teistä tulee varakkaita hänen avullaan.'"

Quraishin johtajat olivat pilkallisia sanoen: "Hän on noitunut kielesi." Mutta Utba piti päänsä ja sanoi ainoastaan: "Olette kuulleet minun mielipiteeni, te teette niin kuin haluatte".

Se mistä Utba niin vaikuttui, oli jälleen erään usein toistetun Koraanin teeman kertaus. Koraani on selvä ja se on arabiankielinen (jae 3) - mistä tulee ajatus, ettei Koraania voi kääntää, vaan se on olennaisesti arabiankielinen ja vain sen merkitys voidaan siirtää muille kielille. Se ilmoittaa hyvän sanoman ja varoituksen, mitä useimmat eivät kuuntele (jakeet 4-5). Allah käskee Muhammedin sanoa uskottomille olevansa vain tavallinen mies ja Allah on ainoa jumala, eikä hänen rinnallaan saa palvoa muita (jae 6). Eräs todiste Allahin läsnäolosta ja voimasta on se, että hän loi universumin kahdeksassa päivässä (jakeet 9-12) - tässä on ristiriita jakeisiin 7:54, 10:3, 11:7 ja 25:59 nähden, joiden mukaan luomiseen meni kuusi päivää.

Allah hävitti Aadin kansan (jakeet 15-16) ja Tamudin epäuskoiset (jakeet 17-18). Sitten Allah kuvailee joitakin niistä kidutuksista, joita uskottamat joutuvat helvetissä kärsimään, kun jopa heidän ihonsa moittii heitä islamin hylkäämisestä (jakeet 19-25). Uskottomat yrittävät metelöimällä peittää koraanin lukemisen (jae 26), mutta he saavat rangaistuksensa helvetissä (jakeet 27-28). Helvetin asukkaat pyytävät Allahia näyttämään heille ne, jotka johtivat heidät harhaan, niin että voisivat kostaa heille (jae 29). Enkelit suojelevat sillä aikaa uskovia (30-32). Hyvä ja paha eivät voi olla samanlaisia (jae 34); uskottomien ei tule kumartaa aurinkoa ja kuuta vaan Allahia (jae 37).

Allah päättää suuran tuomitsemalla uskottomat, jotka hylkäsivät islamin (jakeet 38-54). He ovat ylpeitä (jae 38) ja Allah kyllä tuntee heidät (jakeet 40-41). Koraani on ylevä kirjoitus, missä ei ole vääryyttä (jakeet 41-42) ja sen sanoma on sama kuin aikaisempien ilmestysten (jae 43) - ja kuten olemme nähneet, tämä johtaa valtavirran muslimit ajattelemaan, että juutalaisten ja kristittyjen kirjat on väärennetty, koska niiden sisältö ei vastaa Koraania. Jos Koraani olisi ilmoitettu jollain muulla kuin arabian kielellä, uskottomat olisivat valittaneet siitä (jae 44). Allah antoi Moosekselle "Kirjoituksen" (toora), mutta siitä nousi erimielisyyksiä: "Ja ellei Herrasi olisi toisin määrännyt, olisi tuomio totisesti jo annettu heille" (jae 45). Ibn Kathir sanoo tämän tarkoittavan, että ellei Allah olisi päättänyt "viivyttää Tilintekoa Ylösnousemuksen päivään...heidän rangaistustaan olisi kiirehditty. Mutta heille on varattu aika, eivätkä he pääse sitä pakoon."

Sinä päivänä uskottomien palvelemat jumalankuvat jättävät heidät pulaan (jae 48). Mutta jos Allah antaa miehen menestyä, tämä unohtaa, että lopulta hän kuolee ja joutuu tuomiolle (jae 50).

Seuraavaksi Allah toistaa suurassa 42, että Muhammedilla on jumalallinen johdatus, kuten myös aikaisemmilla profeetoilla (jae 3). Koraani on lähetetty arabian kielellä Kaupunkien äitiin (se on Mekka, josta Ibn Kathir sanoo:"sillä se on jalompi kuin kuin kaikki muut maat") tuomiopäivänä, eikä siitä ole epäilystä (jae 7). Jos Allah olisi tahtonut, hän olisi voinut tehdä ihmisistä yhden kansan, mutta joillekin hän on armollinen, kun taas väärintekijöillä ei ole auttajaa (jae 8). Ibn Kathir näkee tämän todisteena absoluuttisesta determinismistä: Allah olisi voinut saada koko ihmiskunnan "joko seuraamaan johdatusta tai menemään harhaan, mutta hän teki heistä erilaisia, ja Hän johdattaa totuuteen kenet haluaa ja eksyttää ne jotka tahtoo." Jae 44 antaa tälle vahvistuksen.

Yksikään Koraanin teksteistä, joissa väitetään Allahin opastavan niitä joita tahtoo ja eksyttävän toiset, niin että he eivät voi löytää totuutta, ei selitä miten hän voisi silloin olla oikeudenmukainen rangaistessaan totuuden hylkääjiä ikuisella tulella.

Allah ratkaisee erimielisyydet (jae 10) - Tafsir al-Jalalayn selittää: "Ja mistä hyvänsä te olette eri mieltä uskottomien kanssa, joko uskonnollisissa tai muissa kysymyksissä, tuomio kuuluu ja se palaa Jumalalle Ylösnousemuksen päivänä." Muhammedin uskonto on sama kuin oli Nooalla, Aabrahamilla, Mooseksella ja Jeesuksella (jae 13), mutta heidän seuraajansa eivät "hajaantuneet ennen kuin vasta sitten, kun tieto oli tullut heidän osakseen, ja he tekivät sen keskinäisestä kateudesta" (jae 14) - tämä tukee sitä islamin ajatusta, että juutalaisten profeettojen ja Jeesuksen on täytynyt saarnata islamia, ja heidän seuraajansa ovat myöhemmin väärentäneet heidän ilmoituksensa. Muhammedin tulee kutsua ihmisiä islamiin ja "jakamaan heille oikeutta" (jae 15). Mutta ne jotka kiistelevät Allahista sen jälkeen kun ovat osoittaneet hänelle kuuliaisuutta, saavat rangaistuksen (jae 16) - tämä asenne saattaa tietysti estää esittämästä uskonnollisia kysymyksiä. Allah jatkaa vielä lupaamalla uskoville Paratiisin ja uskottomille helvetin jakeissa 17-29.

Seuraavaksi Allah julistaa: "Mikä tahansa vaiva teitä kohtaakin, se tapahtuu kättenne töiden ansiosta" (jae 30) - joka tarkoittaa Ibn Kathirin mukaan "niitä syntejä, joita olette tehneet menneisyydessä". Tämä johtaa huomioon, että tie menestykseen tässä maailmassa on noudattaa tiukasti Allahin lakeja - kuten näemme nykyäänkin Pakistanissa ja kaikkialla islamilaisessa maailmassa.

Seuraavaksi Allah selostaa voimaansa ja tuomionsa varmuutta (jakeet 31-39). Jakeessa 40 hän sanoo, että aiheutettu paha tulee kostaa samanlaisella pahalla - mutta Allah palkitsee ne, jotka antavat anteeksi. Kostaminen ei kuitenkaan ole syntiä (jae 41). Allah päättää suuran vahvistamalla, että uskottomat saavat rangaistuksensa (jae 45) eikä heillä ole suojelijaa Tuomion päivänä (jae 46) ja Muhammed on saanut jumalallisen johdatuksen (jakeet 51-52).


Blogging the Qur’an: Suras 41, “Explained in Detail,” and 42, “Consultation”
Erottelemisen suura
Neuvonpidon suura

Erottelemisen suura ääneen luettuna: http://areena.yle.fi/1-2981644?autoplay=true
Neuvonpidon suura ääneen luettuna: http://areena.yle.fi/1-2981859?autoplay=true

Aikaisempia Koraaninblogin tekstejä voi lukea osoitteesta: http://koraaniblogi.blogspot.fi/

18. marraskuuta 2016

Ayaan Hirsi Ali: Harhaoppinen: miksi islam tarvitsee nyt uskonpuhdistusta

Vuoden 2001 syyskuussa 19 islaminuskoisen terroristin ryhmä lensi kaappaamansa lentokoneet päin rakennuksia New Yorkissa ja Washingtonissa ja surmasi 2996 ihmistä.
Jo yli kolmentoista vuoden ajan olen kommentoinut tällaisia terroritekoja yksinkertaisella vastauksella: on typerää väittää - kuten päättäjillämme tapana on - että ääri-islamistien väkivallanteot voitaisiin erottaa heitä innoittavista uskonnollisista ihanteista. Sen sijaan meidän on tunnustettava, että niihin ajaa poliittinen ideologia, joka on nivoutunut islamiin itseensä, sen pyhään kirjaan Koraaniin sekä hadithien sisältämiin teksteihin profeetta Muhammedin elämästä ja opetuksista.

Ilmaisenpa asiani mahdollisimman yksinkertaisesti: Islam ei ole rauhan uskonto.

Kun olen tuonut julki ajatuksen, että islamilainen väkivalta ei johdu sosiaalisista, taloudellisista tai poliittisista oloista - tai edes teologisesta erehdyksestä - vaan enemmänkin islamin omista perusteoksista, on minut tuomittu kiihkoilijaksi ja islamofoobikoksi. Minut on vaiennettu, minua on karsastettu ja soimattu. Käytännössä minut on julistettu harhaoppiseksi, eivätkä näin ole tehneet vain muslimit - jotka jo pitävät minua luopiona - vaan myös länsimaiden liberaalit, joiden monikulttuurista herkkätunteisuutta tällaiset suvaitsemattomat lausunnot ovat loukanneet.

Tinkimättömät väitteeni tämän aiheen tiimoilta ovat saaneet aikaan niin kiihkeää arvostelua, että voisi luulla minun itseni syyllistyneen väkivallantekoon. Nykyään kun vaikuttaa olevan rikos, jos kertoo totuuden islamista. "Vihapuhe" on nykyaikainen termi harhaoppisuudelle. Ja nykyilmapiirissä mikä tahansa, mikä saa muslimit tuntemaan olonsa epämukavaksi, leimataan "vihaksi".

Aikomukseni on tällä kirjalla saada monet ihmiset - ei vain muslimit vaan myös länsimaiset islamin puolustajat - tuntemaan olonsa epämukavaksi. En aio tehdä sitä piirtämällä pilakuvia. Sen sijaan aikeenani on kyseenalaistaa vuosisatainen uskonnollisen oikeaoppisuuden perinne ideoilla ja väitteillä, jotka varmasti tuomitaan harhaoppisiksi. Kunnianhimoinen tavoitteeni onkin islamilainen uskonpuhdistus. Jollei eräisiin islamin ydinajatuksiin saada perustavanlaatuisia muutoksia, en usko meidän pystyvän ratkaisemaan sitä päivänpolttavaa ja alati globalisoituvaa ongelmaa, että poliittista väkivaltaa tehdään uskonnon nimissä. Aikomukseni on puhua avoimesti siinä toivossa, että muut lähtisivät yhtä vapautuneesti keskustelemaan kanssani siitä, minkä islamin opeissa pitää muuttua, sen sijaan, että pyritään keskustelun tukahduttamiseen.

Näin kirjoittaa Ayaan Hirsi Ali kirjassaan Harhaoppinen, joka on juuri ilmestynyt suomeksi, ja jonka voi ostaa esimerkiksi Lue.fi -kirjakaupasta osoitteesta http://www.lue.fi/verkkokauppa/tuote/kirjat/harhaoppinen-islam-tarvitsee-uskonpuhdistusta/




14. marraskuuta 2016

Muslimien tulee olla järkähtämättömiä uskottomille, mutta laupiaita toisiaan kohtaan

Medinalainen suura 47 tunnetaan myös nimellä Al-Qital, "Taistelu" - ja se todellakin keskittyy sotaan vääräuskoisia vastaan. Siinä vahvistetaan, että Allah tekee vastustajiensa "teot tyhjäksi" (jakeet 1,8-9,28,32). Bulandshahri selittää: "Vaikka monet epäuskoiset voivat tehdä hyviä tekoja ja palveluksia ihmiskunnalle, niitä ei oteta huomioon Tuomiopäivänä heidän epäuskonsa tähden." Toisaalta Allah kyllä parantaa uskovien asemaa (jakeet 2,7,35).

Tämänkaltaiset opetukset johtavat yleiseen islamilaiseen ajatukseen, että islamilainen puhdasoppisuus johtaa maalliseen hyvinvointiin ja epäusko sen sijaan aiheuttaa onnettomuutta tässä maailmassa. Sillä Allah suojelee uskovia, mutta epäuskoisilla ei ole suojelijaa (jae 11). An-Nasain hadith-kokoelmassa, joka on yksi niistä kokoelmista, joita muslimit pitävät luotettavina, Muhammed rukoilee: "Oi Allah, turvaan sinuun epäuskoa ja köyhyyttä vastaan." Joku kysyi häneltä: "Ovatko ne sama asia?" Muhammed vastasi "Kyllä". Todellisuus ei usein vastaa tätä uskomusta, mutta siitä pidetään silti itsepintaisesti kiinni.

Seuraavaksi tulee Allahin ohje uskovaisille katkaista uskottomien kaulat, kun he tapaavat heidät taistelussa (jae 4). Jakeen kirjaimellinen tulkinta on mitä tärkein islamin kommentaattoreille. Ibn Kathir sanoo sen merkitsevän, että kun muslimit taistelevat uskottomia vastaan, heidän tulee "tappaa heidät kaikki miekalla". Tafsir al-Jalalayn jatkaa: "toisin sanoen, surmatkaa heidät - viittaus 'niskojen nujertamiseen' annetaan, koska yleensä surmaaminen tehdään iskemällä niskaan." Zamakhshari ajattelee 'niskojen nujertamisen' tarkoittavan sitä, että muslimien tulee iskeä vääräuskoisia nimenomaan niskaan eikä muualle, sillä siten varmistetaan, että he todella kuolevat eivätkä vain haavoitu.

1900-luvun Koraanin kääntäjä Abdullah Yusuf Ali ottaa samoin tämän ohjeen kirjaimellisesti ja puolustaa sitä sanoen: "Sotaa ei voi käydä silkkihansikkain." Muhammad Khatib, nykyajan sunni-kommentaattori sanoo kuitenkin, että tämä käsky koskee vain Muhammedin aikoja, vaikka shiiat "ajattelevat sen olevan yleinen sääntö." Nykyaikaiset jihadistiorganisaatiot, kuten Zarqawin Al-Tawhid wal-jihad Irakissa, sen sijaan viittasivat muun muassa tähän Koraanin kohtaan oikeuttaakseen tekemänsä kaulojen katkaisut.

Sama jae myös kehottaa ottamaan vankeja ja joko suosiollisesti vapauttamaan heidät tai vaatimaan heistä lunnaita. Tämä on kirjattu myös islamin lakiin: Umdat al-Salik, Kairon Al-Azhar-yliopiston (joka on erityisesti sunnimuslimien kunnioittama) sertifioima islamilaisen lain käsikirja, joka noudattaa "puhdasoppisen sunniyhteisön käytäntöä ja uskoa", luettelee neljä vaihtoehtoa vankien käsittelyyn tämän suuran neljännen jakeen mukaisesti: "Kun aikuinen mies otetaan vangiksi, kalifi harkitsee asiaa...(islamin ja muslimien kannalta) ja päättää vangin surmaamisesta, ottamisesta orjaksi, vapauttamisesta ilman maksua tai lunnaiden maksua vastaan tai vaihtamalla sotavankeja vihollisen kanssa" (o9.14).

Seuraavaksi tulee usein toistettu lause: Eiväktö uskottomat matkustaneet ympäri maailmaa ja nähneet miten Allah hävitti aikaisemmat uskottomien kansat (jakeet 10, 13)? Allah antaa uskovien tulla Paratiisiin, mutta uskottomat syövät kuin eläimet ja juovat kiehuvaa vettä, joka korventaa heidän suolensa (jakeet 12,14-15). Jotkut Muhammedin kuulijoista ovat vilpillisiä (jae 16), ja jotkut jopa vaativat, että heille ilmoitettaisiin Koraanin luku - mutta kun sellainen lähetetään ja se kehottaa taistelemaan, he eivät olekaan kiinnostuneita (jae 20). Ibn Kathir selittää: "Allah mainitsee, että uskovat toivoivat, että jihad tehtäisiin lailliseksi. Mutta kun Allah sitten antoi siitä määräyksen, monet käänsivät selkänsä" - ja selityksen jatko tekee selväksi, että jihad tarkoittaa tässä täyttä sodankäyntiä: he kääntävät selkänsä, sanoo Ibn Kathir, koska "he pelkäävät ja ovat kauhuissaan ja he pelkäävät vihollistensa kohtaamista".

Seuraavaksi tuomitaan uskottomia tutuilla syytteillä: Allah on kironnut epäuskoiset ja tehnyt heidät kuuroiksi ja sokeiksi (jae 23); heidän sydämensä ovat lukitut, eivätkä he voi ymmärtää Koraania (jae 24); he luopuvat islamista, koska Saatana viettelee heidät (jae 25). Tämä elämä on "vain turhaa ilvettä ja leikkiä", mutta Allah ei vaadi heidän omaisuuttaan (jae 36), mutta heidän ei tule epäröidä antaa rahaa Allahin asian edistämiseksi (jae 38).

Suura 48 on myös Medinan kaudelta. Ensimmäisen jakeen Allahin antama "voitto" on joidenkin käsityksen mukaan Muhammedin elämänsä loppupuolella tekemä Mekan valloitus; toisten mielestä se viittaa Hudaibiyyan sopimukseen, jonka Muhammed teki Mekan Quraish-heimon kanssa ennen kuin lopulta valloitti kaupungin, ja joka oli muslimeille epäedullinen. Umar, yksi Muhammedin lähimmistä seuraajista, vaati häneltä selitystä tästä kolme kertaa, mutta ei saanut vastausta, ja poistui sitten paikalta peläten, että hänestä ilmoitettaisiin Koraanin ilmestys. Sen sijaan ilmoitettiin tämä suura, jossa Allah antaa Muhammedille anteeksi hänen menneet ja tulevat syntinsä (jae 2) ja lupaa uskovien pääsevän Paratiisiin (jae 5), kun taas teeskentelijät ja monijumalaiset joutuvat helvettiin (jae 6).

Ne jotka vannovat uskollisuutta Muhammedille, vannovat samalla uskollisuutta Allahille (jae 10). Ne jotka kieltäytyivät lähtemästä taisteluun Quraishia vastaan Muhammedin rinnalla, peläten tulevansa surmatuiksi, keksivät verukkeita, mutta Allah tietää, että he toivoivat, etteivät Muhammed ja muslimit enää palaisi (jakeet 11-12). Allah käskee Muhammedia sanomaan heille, että heidät on kutsuttu taistelemaan urhoollista kansaa vastaan, elleivät nämä käänny islamiin; jos he taistelevat heitä vastaan, heille on luvassa palkinto (jae 16). Islaminoppineet kiistelevät siitä, ketä urhoollisella kansalla tarkoitetaan - jotkut ovat ehdottaneet persialaisia ja bysanttilaisia. Sokeiden, rampojen ja sairaiden ei tarvitse osallistua jihadiin, mutta ne jotka osallistuvat, pääsevät Paratiisiin (jae 17). Allah on tyytyväinen uskoviin, jotka vannoivat Muhammedille uskollisuutta puun alla (jae 18) - Ibn Kathir sanoo näitä muslimeja olleen 1400 puun alla lähellä Hudaibiyyaa. Allah lähetti heille as-sakinan (jae 18), joka tarkoittaa Jumalan läsnäoloa Vanhassa Testamentissa, mutta jonka muslimikommentaattorit ymmärtävät yksinkertaisesti "rauhaksi". Hän lupaa uskoville vielä runsaan sotasaaliin (jae 19), jonka he pian saavatkin sotaretkellä juutalaisten asuttamalle Khaibarin keitaalle.

Uskottomat lähtevät pakoon, jos he taistelevat muslimeja vastaan (jae 22). Allah suojeli uskovia uskottomilta Hudaibiyyassa ja antoi heille "rauhan" (jakeet 24-26) - ja Muhammedin solmima välirauha antoi hänelle ja muslimeille mahdollisuuden vierailla Kaabassa (jae 27). Ne jotka seuraavat Muhammedia ovat "järkähtämättömiä uskottomille, mutta laupiaita toisiaan kohtaan" (jae 29) - jyrkkä kontrasti Jeesuksen Vuorisaarnan ohjeelle "rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta" (Matteus 5:44).


Blogging the Qur’an: Suras 47, “Muhammad,” and 48, “Victory”
Muhammadin suura
Voiton suura


12. marraskuuta 2016

Palestiinalainen lastenohjelma opettaa lapsia ampumaan juutalaisia



Hamas-järjestön Al-Aqsa TV:n lastenohjelma:

Puhelinkeskustelu Nahulin (mehiläinen) ja Jeninissä (Länsirannalla) asuvan pojan Qaisin välillä:

Mehiläinen nimeltä Nahul (aikuinen mehiläispuvussa): "Kuuntele ystäväiseni. Onko siellä missä olet juutalaisia?"

Poika (Qais): "Ei tällä hetkellä"

Nahul: "Olen kuullut että he tulevat sinne joka päivä"

Poika: "Joo, mutta ei nyt"

Nahul: "Kuulehan ystäväiseni; laita kätesi näin [laittaa kädet nyrkkiin], ja kun ne tulevat luoksesi, niin pamauta heitä; tee niiden naamoista punaisia kuin tomaatit."

Poika: "Jos Jumala suo niin silloin me voimme vapauttaa Palestiinan"

Nahul: "Jos Jumala suo"

[Nahul puhuu ohjelman emännälle, nuorelle tytölle nimeltä Rawan]

Nahul: "Ystäväiseni Qais - muuten, Rawan, jospa käsken hänen ottaa kiven ja kun juutalaiset tulevat niin heittää se heitä päin"

Show-emäntä [Rawan]: "Tietenkin, juutalaisia naapureita päin"

Nahul: "Pläjäyttää heitä"

Show-emäntä: "Jos hänen naapurinsa ovat juutalaisia tai siionisteja? Kyllä vaan..."

[Show-emäntä Rawan puhuu Tulinille, tytölle studiossa]

Show-emäntä Rawan: "Tulin, miksi haluat tulla poliisiksi? Kuten kuka?"

Tulin: "Kuten setäni"

Show-emäntä: "Kuka sedistäsi?"

Tulin: "Ahmed"

Show-emäntä: "Onko hän poliisi?"

[Tulin-tyttö nyökkää]

Show-emäntä: "OK, mitä poliisit tekevät?"

Nahul (aikuinen mehiläispuvussa): "Hän ottaa kiinni rosvoja ja ihmisiä, jotka aiheuttavat hankaluuksia"

Show-emäntä: "Ja ampuvat juutalaisia. Vai mitä?"

Tulin-tyttö: "Joo."

Show-emäntä: "Haluatko olla samanlainen kuin hän?"

[Tulin-tyttö nyökkää]

Show-emäntä: "Sitten kun kasvat isoksi, jos Jumala suo"

Tulin-tyttö: "Niin että voin ampua juutalaisia."

[Nahul-mehiläinen hurraa]

Show-emäntä: "Kaikki? Kaikki juutalaiset?"

Tulin-tyttö: "Joo"

Show-emäntä: "Hyvä."


Al-Aqsa TV (Hamas) 2. toukokuuta 2014.

Suomennettu Palestinian Media Watch -sivustolta.