29. marraskuuta 2015

Ibrahim: Islamin numerosääntö

Raymond Ibrahim toukokuussa 2013:

Viime viikolla Lontoossa kaksi muslimiestä huusi jihadin ikiaikaista taisteluhuutoa "Allahu Akhbar" ja leikkasivat brittisotilaan pään irti lihakirveellä - vilkkaassa risteyksessä ja kirkkaassa päivänvalossa. He ylpeilivät teollaan ohikulkijoiden edessä ja pyysivät heitä videoimaan heitä.

Niin epätodelliselta kuin tämä tapahtuma tuntuukin, islamilaiset päänkatkaisut eivät ole tuntemattomia länsimaissa, eivät edes Yhdysvalloissa.

Vuonna 2011 eräs amerikan pakistanilainen, joka avusti TV-kanavaa "Bridges TV", jonka tarkoitus on "vähentää muslimeihin kohdistuvaa negatiivista stereotypisointia", leikkasi oman vaimonsa pään irti.

Saksassa vuonna 2012 toinen muslimimies katkaisi vaimonsa kaulan heidän kuuden lapsensa läsnäollessa - huutaen samalla "Allahu Akhbar".

Islamilaisessa maailmassa erityisen tavallista on "vääräuskoisten" päiden katkaiseminen:

Jemenissa katkaistiin "noidan" kaula "Sharian Tukijoiden" toimesta;

Indonesiassa kolme kristittyä tyttöä menetti päänsä koulumatkalla; viime jouluna Syyriassa Yhdysvaltojen tukeman kapinalliset katkaisivat kristityn miehen pään ja syöttivät sitten hänen ruumiinsa koirille;

Afrikassa - Somaliassa, Tansaniassa, Malissa - kristittyjä mestataan säännöllisesti (Täydellisen kuvan saamiseksi kristittyjen kärsimyksistä islamin alaisuudessa katso uusi kirjani "Crucified Again: Exposing Islam's New War on Christians." - Ristiinnaulittu jälleen: islamin uusi sota kristittyjä vastaan).

Vähän aikaa sitten ilmestyi järkyttävä video "vapautetusta" Libyasta, jossa naamioitunut mies hakkaa vangin pään irti machetella - huutaen jälleen "Allahu Akhbar".

Tärkeämpää Lontoon kaulan katkaisussa on kuitenkin sen julkeus - se tehtiin kirkkaassa päivänvalossa ja tekijät ylpeilivät teollaan kameroiden edessä, kuten usein tapahtuu islamilaisessa maailmassa.

Se kuvastaa jotain, jota kutsun "islamin numerosäännöksi", joka käy toteen hämmästyttävän tarkasti: Mitä suurempi on muslimien lukumäärä, sitä enemmän muslimimaailmaan kuuluvia ilmiöitä - tässä tapauksessa julkeaa väkivaltaa vääräuskoisia vastaan - esiintyy.

Yhdysvalloissa, missä muslimeja on vähemmän kuin yksi prosentti väestöstä, Lontoon tapaiset hyökkäykset ovat epätavallisia. Islamilainen itsevarmuus rajoittuu poliittiseen aktivismiin, jonka tarkoituksena on esittää islam "rauhan uskontona" sekä harvalukuiset ja salakähmäiset terroriteot.

Euroopassa, missä muslimit muodostavat suurempia vähemmistöjä, avoin väkivalta on tavallista. Mutta koska he ovat yhä haavoittuvainen vähemmistö, islamilainen väkivalta esitetään aina "epäkohtien" kontekstissa, mikä rauhoittaa länsimaalaiset.

Muslimien noin kymmenen prosentin osuudella väestöstä Lontoon murhamiehet esiintyivät kyllä röyhkeästi, mutta he kuitenkin vetosivat epäkohtiin. Seisoen kädet veressä murhaaja julisti: "Me vannomme kaikkivaltiaan Allahin nimeen, ettemme koskaan lakkaa taistelemasta ennen kuin jätätte meidät rauhaan...Ainut syy tekoomme on se, että muslimeja kuolee brittisotilaiden käsissä joka päivä."

Epäkohtia ei enää tarvita, kun muslimien osuus kasvaa 35-40 prosenttiin väestöstä, jolloin he tuntevat kykenevänsä käymään täysimittaiseen jihadiin kuten Nigeriassa, missä pohjoisen muslimienemmistö on terrorisoinut kristittyjä - tehden pommi-iskuja satoihin kirkkoihin ja katkaisten satojen vääräuskoisten kaulat.

Sudanissa Khartumin hallitus teurasti miljoonia puhdistaakseen maan kristityistä ja monijumalaisista. Aiemmin kristittyenemmistöinen Libanon syöksyi kohtalokkaaseen sisällissotaan, kun muslimit kävivät rauhattomiksi.

Kun ääriainekset saavuttavat enemmistön, väkivalta ironisesti vähenee, mutta siihen on syynä se, että vääräuskoisia on vähemmän vainottavaksi. Ja jäljelle jääneet vääräuskoiset pitävät matalaa profiilia ja harjoittavat varovaisuutta - dhimmeinä - ja huolehtivat siitä, että "tietävät paikkansa".

Egypti on tyyppiesimerkki tästä tilanteesta 85 prosentin muslimiväestöllään. Koptikristityt ovat hyökkäysten, mutta eivät täysimittaisen jihadin, kohteena. Muslimiveljeskunnan hallinnon alla heidän alistamisensa on muuttumassa viralliseksi, mukaan lukien uudet "blasfemialait", joiden perusteella monia kristittyjä on vangittu ja vahingoitettu.

Hyökkäykset vääräuskoisia vastaan loppuvat, kun muslimit saavuttavat 100 prosentin osuuden väestöstä, kuten Saudi-Arabiassa - missä kaikki kansalaiset ovat muslimeja ja missä kirkot ja kaikki ei-islamilainen on kokonaan kielletty.

Tämä on islamin numerosääntö.

Kun muslimiväestö kasvaa länsimaissa, voimme laskea sen varaan,että julkeat hyökkäykset vääräuskoisia vastaan tulevat lisääntymään - kaulojen katkaisemisineen.

Hiljattain Ranskassa, missä on Euroopan suurin muslimipopulaatio, toinen eurooppalainen sotilas joutui puukotetuksi kaulaan hurskaan muslimin toimesta.

Nyt on kysyttävä, miten kauan valtamedia ja poliitikot kieltäytyvät kohtaamasta todellisuutta muun muassa levittämällä väärää epäkohta-argumenttia, joka hylätään heti, kun muslimiväestö on tarpeeksi suuri - kuten Euroopassa on jo nähtävissä - ja täysimittainen jihad alkaa?


Lee Rigbyn murhaaja vetoaa epäkohtiin. Allahu Akhbar!


Alkuperäinen kirjoitus: http://www.raymondibrahim.com/islam/islams-rule-of-numbers-and-the-london-beheading/




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti