13. kesäkuuta 2012

Muhammad: Saarnaaminen ja vaino Mekassa


Varhaisten muslimihistorioitsijoiden mukaan mekkalaiset sallivat Muhammadin harjoittaa uskontoaan eivätkä he tunteneet itseään uhatuksi Muhammadin julistuksen vuoksi. Tämä muuttui, kun itsensä profeetaksi ylentänyt Muhammad alkoi hyökätä heidän uskontoaan vastaan, mukaanlukien heidän tapansa ja esi-isänsä (Ibn Ishaq/Hisham 167). Tämä loukkasi Mekan johtohenkilöitä, jotka alkoivat pilkata Muhammadia hänen alhaisen syntyperänsä ja mahtailevien väitteidensä vuoksi. (kts. MYTH: Muhammad was Persecuted for Preaching Islam)



Mekka oli siihen aikaan kuitenkin huomattavan suvaitsevainen yhteisö. Muhammadin sallittiin hyökätä paikallisia tapoja vastaan kolmetoista vuotta, vaikka kaupungin talous oli riippuvainen pyhiinvaellukselle tulevista pakanoista, joiden uskontoa hän aktiivisesti pilkkasi.

Aluksi Muhammed oli menestyksekäs ainoastaan sukulaistensa ja ystäviensä keskuudessa. Kolmentoista vuoden jälkeen "katusaarnaaja" voi ylpeillä saaneensa vain noin sata kannattajaa, jotka kutsuivat itseään muslimeiksi. Lukuunottamatta vaimoaan, hänen ensimmäinen käännynnäisensä oli hänen nuori serkkunsa Ali (josta myöhemmin tuli hänen vävynsä ja islamin neljäs kalifi). Toinen varhainen käännytetty oli Abu Bakr, varakas kauppias, jonka sinisilmäistä Muhammadin hyväksymistä voidaan kiittää nuoren kultin säilymisestä. (Muhammad nai myöhemmin Abu Bakrin yhdeksänvuotiaan tyttären).

Suhteet mekkalaisiin huononivat tuntuvasti "saatanallisten säkeiden" episodin jälkeen, missä Muhammad lupasi hyväksyä paikalliset jumaluudet Allahin rinnalla. Se ilahdutti mekkalaisia, jotka anteliaasti hyväksyivät Muhammadin keskuuteensa. Mutta Muhammad muutti pian mielensä, kun hänen omat kannattajansa alkoivat menettää uskonsa häneen. Hän väitti, että Saatana oli puhunut hänen kauttaan ja hän kielsi Mekkalaiset jumalat. (Tabari 1192, Koraani 22:52, 53:19-26)

Paikalliset pilkkasivat muslimeja entistä enemmän ja se teki joidenkin elämän todella vaikeaksi. Vaikka muslimit nykyään käyttävät sanaa "vaino" kuvatessaan tätä koettelemusta (joissakin tapauksissa oikeutetusti), on tärkeää huomata, että varhaisimmat ja luotettavimmat elämänkertailijat (Ibn Ishaq ja al-Tabari) mainitsivat ainoastaan yhden kuolonuhrin muslimien puolelta: vanha nainen joka kuoli ylirasitukseen.

Tämä tosiasia aiheuttaa kiusaantumista nykyisille apologeetoille, jotka eivät haluasi myöntää, että juuri muslimit aloittivat väkivaltaisuudet Mekassa ja että Muhammad aloitti sotatoimet - kaiken lisäksi vasta myöhemmin, jolloin se oli jo täysin tarpeetonta. (kts. MYTH: The Meccans Drew First Blood against Muhammad)

Käsitelläkseen tätä epämiellyttää totuutta, myötämieliset kertomukset varhaisista Mekan vuosista yleensä liioittelevat muslimien kärsimyksiä väittämällä, että he olivat "jatkuvan kidutuksen alla". He saattavat myös viitata epäilyttäviin lähteisiin, jotka eivät saa tukea varhaisimmista ja luotettavimmista lähteistä (kts. MYTH: Persecution of Muslims at Mecca - Many Deaths)

Nykyajan tarinankertojat ja elokuvantekijät (sellaiset kuin The Message vuodelta 1976) ovat jopa keksineet kuvitteellisia murhia, joko dramatisoidakseen tarinaansa tai antaakseen oikeutuksen myöhemmin tapahtuneille kostoille. Tosiasiassa vain Muhammadin henki oli todella vaarassa hänen pilkattuaan paikallisten uskontoa kolmetoista vuotta. (kts. MYTH: Muhammad was Tortured at Mecca).

Kirjoitus on suomennos artikkelista http://www.thereligionofpeace.com/Pages/History.htm


-Ibn Matti


Muhammadin elämä, osa 4

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti