24. elokuuta 2016

Koraani on ymmärrys

Myöhäisen mekkalaisen suuran 25 nimi on Al-Furqan (الفرقان). Sana esiintyy jakeessa 1, missä se tarkoittaa Koraania. Tafsir al-Jalalayn sanoo, että Koraania "kutsutaan niin [al-furqan] sillä se erottaa [faraqa] totuuden valheesta".

Tafsir al-Jalalayn jatkaa, että Allah lähetti sen Muhammedille "jotta hän olisi varoittaja, Jumalan rangaistuksella peloittaja koko ihmiskunnalle ja jinneille, mutta ei enkeleille." Miksei enkeleille? Luultavasti siksi, että enkelit "eivät vastusta Allahin määräyksiä" (66:6) eivätkä siksi tarvitse Muhammedin varoituksia. Hänet on kuitenkin lähetetty kaikille maan päällä, kuten hän itse selittää hadithissa: "Jokainen Profeetta on lähetetty vain omalle kansalleen, mutta minut on lähetetty koko ihmiskunnalle."

Tämän suuran avausjae on yksi hyvin ilmeisistä (vaikka islamin kommentaattorit eivät siitä mainitsekaan) poikkeuksista sääntöön, että Allah on Koraanin ainut kertoja - ellei hän sitten siunaa itseään siitä, että on ilmoittanut Koraanin Muhammedille. Sitten Allah palaa jakeissa 2-10 jälleen ojentamaan uskottomia siitä hyvästä, että he ovat torjuneet Muhammedin ilmoituksen. Allah on kaiken hallitsija eikä hänellä ole poikaa (jae 2), ja kuitenkin uskottomat ovat ottaneet hänen rinnalleen muita jumalia, jotka eivät voi mitään luoda eikä nillä ole valtaa elämään tai kuolemaan (jae 3). Tästä voisi saada sellaisen käsityksen, että uskottomat eivät hylkää Allahia; he vain palvovat muita jumalia hänen rinnallaan. Tämä voi olla viittaus kristittyjen kolminaisuusoppiin tai pakanallisiin arabeihin, jotka palvoivat Allahin lisäksi monia muita jumalia, tai molempiin.

Uskottomat syyttävät Muhammedia valehtelusta (jae 4) ja sanovat, että hän toistaa Koraanissa vain "muinaistaruja, jotka hän on antanut kirjoittaa muistiin, jotta niitä luettaisiin hänelle aamuin ja illoin" (jae 5). Näiden syytösten on täytynyt satuttaa Muhammedia, sillä Koraanissa esitetään niille monia vastaväitteitä. Toisessa kohdassa meille kerrotaan ulkomaalaisesta miehestä, jonka väitetään opettaneen Muhammedia: "Tiedämme perin hyvin, että he vastaavat: »Hänen opettajansa on vain ihminen.» Heidän tarkoittamansa miehen äidinkieli on muukalainen, mutta Koraani on selvää arabiankieltä" (16:103). Sitten on vielä nimeltä mainitsematon henkilö, joka hadithin mukaan: "oli kristitty, joka kääntyi islamiin ja luki Surat-al-Baqaraa [suura 2] ja Al-Imrania [suura 3], ja hän tapasi kirjoittaa Profeetan ilmestyksiä." Hän siis kirjoitti ylös Muhammedin Koraanin lukua. Hänen kokemuksensa saivat hänet ilmeisesti epäilemään ilmestysten jumalallista alkuperää, sillä hän "palasi myöhemmin takaisin kristinuskoon ja tapasi sanoa:'Muhammed ei tiedä mitään muuta kuin mitä minä olen hänelle kirjoittanut'".

Allah raivostui eräälle näiden syytösten esittäjälle: Jumala huomautti, että mies oli "halpamainen vannoja" ja lupasi polttaa merkkinsä hänen kasvoihinsa (68:10-16). Hän myös julistaa "Voi heitä heidän käsiensä kirjoituksen tähden, ja voi heitä heidän ansionsa tähden!" (2:79). Ja puhuessaan Kirjan kansoista Allah sanoo Muhammedille: "Katso, heidän joukossaan on sellaisia, jotka puhuessaan vääristelevät Pyhää kirjaa, jotta te luulisitte Pyhän kirjan sanoiksi sellaistakin, mikä siihen ei sisälly; he sanovat: »Se tulee Jumalalta», vaikka se ei tule Jumalalta, ja vedoten Jumalaan he valehtelevat vastoin parempaa tietoaan" (3:78). Näistä ja muista kohdista voidaan olettaa, että jotkut Muhammedin tapaamat ihmiset pilkkasivat hänen profeetallisia väitteitään esittämällä omia kirjoituksiaan tai kansan kertomuksia tai muuten epäilyttävää materiaalia jumalallisina ilmestyksinä ja yrittivät myydä niitä hänelle.

Uskottomat sanovat Muhammedin olevan vain tavallinen mies ja kysyvät miksei Muhammedin sijasta lähetetty enkeliä (jae 7). He pilkkaavat Muhammadia sanoen, ettei hänellä ole edes puutarhaa (jae 8), vaikka Allah väittää voivansa antaa hänelle Paratiisin puutarhat (jae 10). Jakeissa 11-34 Allah varoittaa Tuomiopäivän kauheudesta, kun uskottomat valittavat "Jospa olisin vaeltanut lähettilään tietä!" (jae 27) ja huomaavat hirvittävän virheensä kun pitivät "Koraania joutavana" (jae 30). Pelätyn päivän tullessa uskovaiset sen sijaan lepäilevät Puutarhassa (jae 24). Jakeissa 35-42 Allah käsittelee lyhyesti Moosesta ja Nooaa, ja huomauttaa, että myös toisia hänen lähettämiään profeettoja pilkattiin ja pilkkaajat hävitettiin (jakeet 36,39). Kuitenkin he jatkavat Muhammedin profetian pilkkaamista ja siitä he pian saavat rangaistuksensa (jakeet 40-41).

Jakeissa 43-77 hän luettelee joitakin voimiaan, joilla hän hallitsee luontoa - mutta uskottomat ovat "karjan kaltaisia" (jae 44), jotka eivät ymmärrä näistä todisteista huolimatta. Allah olisi voinut lähettää profeetan jokaiseen kaupunkiin (jae 51) - mutta kuten olemme nähneet on Muhammed jo lähetetty kaikelle kansalle (jae 1). Muhammedin ei tule "suostua uskottomiin" vaan "taistella kaikin voimin heitä vastaan" (jae 52) - arabiaksi "käy heitä vastaan suureen jihadiin" (جَاهِدْهُمْ بِهِ جِهَادًا كَبِيرًا). Tanwir al-Miqbas min Tafsir Ibn Abbas sanoo, että tämä tulee tehdä "Koraanin avulla" ja "miekalla".

Allah on luonut ihmiskunnan vedestä (jae 54), mutta epäjumalat ovat voimattomia (jae 55). Muhammed on lähetetty tuomaan ilosanoman ja varoittamaan (jae 56) - "joka tarkoittaa", sanoo Ibn Kathir, "ilosanoman tuojaa uskovaisille, varoittajaa epäuskoisille; hyviä uutisia Paratiisista niille, jotka tottelevat Allahia, ja varoitus hirvittävästä rangaistuksesta niille, jotka vastustavat Allahin määräyksiä." Allah loi kaiken kuudessa päivässä (jae 59), vaikka siihen näyttäisi kuluvan kahdeksan päivää suuran 41 jakeiden 9-12 mukaan. Uskottomat kieltäytyvät tekemästä niin kuin Muhammed käskee - he eivät kumarra Al-Rahmania, laupiasta armahtajaa (jae 60).

Ibn Kathir selittää tämän tulevan ajalta, jolloin solmittiin Hudaibiyan rauhansopimus Muhammedin ja pakanallisten Mekan arabien kanssa. Kun Muhammed käski aloittaa sopimuksen sanoilla "Allahin, Ar-Rahman, Ar-Rahim (Armeliaan Armahtajan) nimeen", he vastasivat: "Emme tunne Ar-Rahmania tai Ar-Rahimia. Kirjoita sen sijaan: "'Bismika Allahumma (Sinun nimeesi, Oi Allah)'". Tämä yhdessä kolmannen jakeen kanssa on toinen merkki siitä, että pakanat palvoivat Allahia jo ennen islamia. Jae 60 on myös yksi kumarruksen jakeista: uskovan tulee kumartaa aina kun jaetta luetaan.

Ne jotka "eivät rukoile muita jumalia kuin Jumalaa eivätkä syyttömästi ketään tapa, minkä Jumala on kieltänyt, eivätkä antaudu minkäänlaiseen haureuteen" (jae 68) välttävät rangaistuksen, mutta ne jotka näitä tekevät saavat Tuomiopäivänä kaksinkertaisen rangaistuksen (jae 69). Allah vaihtaa niiden pahat teot hyviksi, jotka katuvat, uskovat ja tekevät hyviä töitä (jae 70). Mutta Allah ei välitä niistä uskottomista, jotka kieltäytyvät kääntymästä islamiin; kuitenkin he saavat väistämättä rangaistuksen, koska ovat hylänneet hänet (jae 77).


Blogging the Qur’an: Sura 25, “The Criterion”
Ymmärryksen suura


Ymmärrystään Koraanista voi lisätä lukemalla 
Robert Spencerin johdatuksen Koraaniin. 
Tilattavissa vaikkapa Amazonin kirjakaupasta:

23. elokuuta 2016

Aseveljet



Nämä sumuiset vuoret
Ovat nyt ainut kotini
Mutta kotini on laaksossa
Ja tulee aina olemaan
Jonain päivänä te palaatte
Laaksoihinne ja tiloillenne
Ettekä enää halua olla
Aseveljiäni

Läpi tuhon kenttien
Tulikasteen
Näin teidän kärsivän
Taistelun tuoksinassa
Ja vaikka kärsin kovin
Pelkäsin ja huolehdin
Te ette hylänneet minua
Aseveljeni

On niin monta maailmaa
Niin monta aurinkoa
Ja meillä on vain yksi maa
Mutta elämme eri maailmoissa

Nyt kun aurinko on mennyt tuonelaan ja
Kuu on noussut ylös
Antakaa minun hyvästellä teidät
Sillä jokaisen on kuoltava
Mutta on kirjoitettu tähtiin
Ja kämmentenne viivoihin
Että olemme typeryksiä kun käymme sotaan
Aseveljiämme vastaan
- Mark Knopfler

18. elokuuta 2016

Arabiaa: Abu, Ibn, Bin, mitä ihmettä?

Daniel Engber kirjoittaa arabiankielisistä ilmauksista abu, ibn ja bin:

Viimeksi kävimme läpi etuliitteen "al" merkitystä arabialaisissa nimissä.

Monet lukijat esittivät kysymyksiä sellaisista nimistä kuten Hind ibn Sheik, Osama Bin Laden ja Abu Musab al-Zarqawi. Mitä ihmettä tarkoittavat ibn, bin ja abu?

Arabialaisten nimien ibn ja bin voidaan kääntää "[jonkun] poika". Osama bin Laden tarkoittaa "Osama Ladeninpoika". Ei ole epätavallista, että nimissä on viittauksia kolmannen tai neljännen polven esi-isiin, joista jokaisen eteen pannaan bin tai ibn.

Miksi sitten joissakin nimissä käytetän muotoa bin ja toisissa taas ibn? Sanan kirjoitusasu muuttuu sen mukaan missä kohdassa nimeä se on. Jos se on nimen alussa, se kirjoitetaan alef-ba-nun, joka translitteroidaan ibn. Jos sana on nimen keskellä, jää alef pois, ja se kirjoitetaan joskus bin. Nämä kirjoitusasut myös ääntyvät eri tavalla, toisin kuin määräisissä artikeleissa al ja el.

Ei siis ole täysin oikein sanoa "Bin Laden", kun viittaamme mieheen lyhyesti. Guardian aloittaa kappaleen lauseella "Bin Laden ylisti ylenpalttisesti jordanialais-syntyistä militanttia." Parempi olisi "Ibn Laden ylisti ylenpalttisesti jordanialais-syntyistä militanttia", sillä tässä "jonkun-poika" on nimen alussa.

Bin ja ibn esiintyvät useimmiten sellaisilla alueilla, joissa on voimakas heimokulttuuri kuten Saudi-Arabiassa. Isoissa kaupungeissa asuvat saattavat jättää nämä sanat pois nimistään - nimi Osama Bin Laden saattaisi siis saada muodon "Osama Laden". Pohjois-Afrikassa tavataan bin kirjoittaa e-kirjaimella kuten entisen Algerian presidentin nimessä Ahmed Ben Bella.

Bin voi muuttua myös varsinaiseksi sukunimeksi, jolloin se menettää kirjaimellisen merkityksensä. Osama Bin Ladenin käly Carmen muutti sukunimensä kun hän nai Osaman vanhemman veljen. Nyt hänen nimensä on Carmen Bin Ladin, eli "Carmen Ladininpoika".

Abu tarkoittaa "[jonkun] isää" ja sitä käytetään usein liikanimenä. Miehen ystävät saattavat kutsua häntä abu, jonka perään laitetaan hänen esikoispoikansa nimi. Toisaalta abu voidaan yhdistää johonkin vähemmän konkreettiseen. Terroristi Abu Nidal esimerkiksi tarkoittaa "taistelun isä".

Sanaa voidaan käyttää myös arkisemmin. Miestä, jolla on viikset, voidaan kutsua nimellä "Abu Shanab" eli "viiksien isä". Myös paikkoihin ja esineisiin voidaan viitata ilmauksella "jonkun-isä" niiden erityisominaisuuden mukaan. "Shibshib abu khamsa gnieh" on kirjaimellisesti "varvastossut, viiden dollarin isä", mutta se tarkoittaa "viiden dollarin varvastossut". Samalla tavalla Abu Dhabi tarkoittaa "gasellien isä", joka voitaisiin kääntää "paikka, missä on paljon gaselleja". (sanaa ibn voidaan käyttää samalla tavoin. "Ibn halal" on hyvä jätkä, mutta "ibn haram" huoranpenikka.)


Alkuperäinen kirjoitus: 
http://www.slate.com/articles/news_and_politics/explainer/2006/07/abu_ibn_and_bin_oh_my.html

----

Lue myös Engberin kirjoitus al-etuliitteestä

ShibShib War pelin traileri: siinä tuhotaan omaisuutta varvastossuilla...






16. elokuuta 2016

Arabiaa: al-sitä ja al-tätä

Daniel Engber kertoo meille arabian kielen ilmauksesta "Al-":

The New York Times kertoi taannoin kapinallisesta nimeltä Haitham al-Badri, joka suunnitteli Samarran pyhätön pommituksen, ainakin irakilaisen turvallisuusneuvonantajan Mowaffaq al-Rubaien mukaan. Al-Badri oli aiemmin kapinallisjärjestö Ansar al-Sunnan jäsen. Nyt hän kuuluu Irakin al-Qaidaan, jota johti aiemmin Abu Musab al-Zarqawi, kunnes kuoli ja Abu Hamza al-Muhajer otti johdon. Mutta mitä ihmettä nämä kaikki "al"-etuliitteet tarkoittavat?

Se on arabian kielen määräinen artikkeli - kuten "the" englannissa. Sukunimet, joissa esiintyy "al", viittaavat usein paikkaan, missä henkilön joku esi-isä on asunut. Esimerkiksi Saddam Husseinia tavattiin kutsua nimellä "al-Tikriti". Koska "al-" on määräinen artikkeli, nimi "Saddam al-Tikriti" tarkoittaa "Saddam, heppu Tikritistä" [tai "Saddam Tikritiläinen", suom. huom.].

Näissä tapauksissa sukunimi päättyy yleensä kirjaimeen "i", joka muuttaa kyseisen paikannimen henkilön kuvaukseksi. Arabialaisiin sukunimiin voidaan myös lisätä ammatin nimi "al"-etuliitteellä. Esimerkiksi Ali Hassan al-Majidille annettu liikanimi "Kemikaali-Ali" eli "Ali al-Kimyai" voidaan kääntää "kemisti-Aliksi". (Sana "alkemia" tulee todellakin arabian sanasta "kemia" etuliitteellä "al").

Joskus "al" yhdistetään pääsanaan. Yleinen Pohjois-Afrikkalainen nimi yhdistää määräisen artikkelin sanaan "akhdar", mikä on "vihreä" arabiaksi. Nimen voi kirjoittaa "al-Akhdar", "vihreä". Useimmiten se kuitenkin kirjoitetaan "Lakhdar".

Arabialaisissa nimissä yhdistetään yleisesti "abd" ["palvelija"], "al-" ja joku Jumalan nimistä. "Abd al-Rahman" tarkoittaisi "Armollisen palvelija".

Entä mitä tarkoittaa etuliite "el-", kuten IAEA:n Mohamed ElBaradei? Se on vain erilainen kirjoitusasu samalle sanalle (el ja al kirjoitetaan arabialaisilla kirjaimilla "alef" ja "laam"). Yleensä ranskankielisissä maissa kuten Tunisiassa käytetään enemmän "el"-kirjoitusasua, mutta jokainen henkilö voi itse päättää, miten hänen nimensä kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla.

Myös paikannimet voivat saada määräisen artikkelin. Arabiassa Irakia kutsuaan "al-Iraq". Baghdad on kuitenkin vain "Baghdad". Ei ole mitään tiukkaa sääntöä, milloin "al"-etuliittettä käytetään.

Myös järjestöt voivat käyttää määräistä artikkelia, kuten "al-Qaida" tai "Ansar al-Sunna". Ei ole mitään hyvää syytä, miksi New York Times kirjoittaa "Al Qaeda" isolla A:lla ja ilman väliviivaa. Jos Times käyttäisi samaa nimeämiskäytäntöä kuin muissa arabialaisissa nimissä, siinä lukisi "al-Qaeda".

--

Alkuperäinen kirjoitus: 
http://www.slate.com/articles/news_and_politics/explainer/2006/06/whats_up_with_al.html

Arabian kielestä kiinnostuneille YLE:n kielikurssi: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/15/1-ahlan-wa-sahlan.

Lue myös: Arabiaa: Abu, Ibn, Bin, mitä ihmettä?

14. elokuuta 2016

Allah lupaa: Muslimeista tulee koko maailman hallitsijoita

Valon suura jatkuu:

Allah varoittaa uskovia Saatanan seuraamisesta (jae 21) tekemällä syntiä - kuten jättämällä auttamatta niitä, jotka ovat jättäneet kotinsa "lähtiessään Jumalan retkelle" (jae 22). Tällä viitataan niihin muslimeihin, jotka jättivät Mekan ja seurasivat Muhammedia Medinaan - se on kehotus uusille muslimeille auttaa tulijoita. Toinen vältettävä synti on se, jonka ympärille tämä koko suura on rakennettu: väärät syytökset aviorikoksesta siveitä naisia kohtaan, joista seuraa näille valheellisille syyttäjille rangaistus tässä maailmassa ja tulevassa (jae 23). Allah maksaa heille palkkansa Tuomiopäivänä (jae 25).

Tällä kaikella viitataan tietenkin aviorikossyytteisiin Muhammedin vaimoa Aishaa vastaan - kuten jakeessa 26 sanotaan: "Saastaiset naiset ovat saastaisia miehiä varten ja saastaiset miehet saastaisia naisia varten; ja siveät naiset ovat siveitä miehiä ja siveät miehet siveitä naisia varten", mitä Abdur-Rahman bin Zayd bin Aslam selittää näin: "Allah ei olisi tehnyt Aishasta Lähettiläänsä vaimoa ellei Aisha olisi ollut hyvä, sillä Muhammed on parhaista parhain koko ihmiskunnasta. Jos Aisha olisi ollut paha, hän ei olisi ollut sopiva puoliso, ei Hänen [Allah] lakiensa eikä säädöksiensä mukaan."

Seuraavaksi Allah asettaa sääntöjä miten tulee käyttäytyä kun vieraillaan jonkun kotona: älkää menkö suinpäin sisälle (jakeet 27-29). Tästä päästään siveellisyyssäädöksiin jakeissa 30-31. Miesten tulee luoda "katseensa maahan" (jae 30), josta Ibn Kathir sanoo: "Heidän on katsottava vain sellaista, mitä heidän on luvallista katsoa ja kääntää katseensa pois kielletyistä asioista. Jos henkilö kuitenkin vahingossa vilkaisee jotain kiellettyä, on hänen heti katsottava poispäin."

Naisten puolestaan tulee peittää "suloisuutensa" (jae 31). Päinvastoin kuin jotkut islamin apologistit lännessä nykyään väittävät, tämä ei ole vapaaehtoista, vaan jumalallinen käsky. Ibn Kathir selittää: "Tämä on Allahin käsky uskovaisille naisille ja Hänen mustasukkaisuuttaan uskovaisten palvelijoidensa puolesta. Se myös erottaa uskovaiset naiset Jahiliyyahin [uskottomien yhteisön] naisista ja pakananaisten teoista."

Mitä sitten tulee peittää? Hadithissa Aisha kertoo, että Muhammed sanoi, että "kun naisella alkavat kuukautiset, ei hänen enää sovi näyttää kehoaan muuten kuin tästä ja tästä, ja hän osoitti hänen kasvojaan ja käsiään." Jopa nykyäänkin jotkut muslimit käyttävät tätä hadithia oikeuttamaan hijabin, päähuivin, pakollisuuden naisille. Toisessa hadithissa eräs nainen tuli Muhammedin luo ja hän oli peittänyt hunnulla kasvonsa; hän etsi poikaansa, joka oli surmattu taistelussa. Muhammed kysyi häneltä: "Kuinka olet tullut etsimään poikaasi kasvot hunnutettuna?" Nainen vastasi: "Vaikka olen vaivattu poikani menetyksestä, ei minun tarvitse kärsiä siveyteni menetyksestä." Muhammad oli tyytyväinen ja sanoi hänelle: "Sinä saat kahden marttyyrin palkinnon pojastasi", sillä "Kirjan kansat ovat tappaneet hänet." Tafsir al-Jalalayn on myös yhtä mieltä jakeen 31 merkityksestä, että naisten kuuluu julkisella paikalla peittää "kaikki muu paitsi kasvot ja kädet".

Seuraavaksi Allah antaa säännöksiä avioliitosta ja ohjeistaa muslimeja vapauttamaan orjiaan heidän sitä pyytäessään (jae 33), "mikäli", sanoo Ibn Kathir, "palvelijalla on taitoja ja kykyä elättää itsensä, jotta pystyy maksamaan isännälleen sopimuksessa määrätyn hinnan." Muslimien ei tule rahanhimossaan pakottaa orjatyttöjään prostituutioon, jos orjatyttö haluaa pysyä siveänä (jae 33).

Seuraavissa jakeissa 35-45 Allah ylistää Allahia. Hän on taivaitten ja maailman valo (jae 35, jonka mukaan tämä suura on nimetty), ja niiden uskovaisten kotien valo, jotka rukoilevat ja antavat almut (jakeet 36-37) - uskottomat sen sijaan elävät pimeydessä (jakeet 39-40). Kaikki olennot julistavat hänen kunniaansa omalla tavallaan (jae 41); hän hallitsee luonnonvoimia (jakeet 43-44); hän on luonut kaikki eläimet vedestä (jae 45).

Silti on vielä niitä, jotka eivät usko tai vain teeskentelevät uskovansa, ja heidät tuomitaan jälleen kerran, mutta uskovia sen sijaan ylistetään (jakeet 46-57). Allah on lähettänyt tunnusmerkit (ayat, Koraanin ilmestykset tai jakeet, jae 46), mutta jotkut vain teeskentelevät uskovansa Allahiin ja Muhammediin: he eivät ole oikeita uskovaisia (jae 47). Jotkut eivät edes saavu paikalle vaikka Muhammed kutsuu heitä (jae 48); mutta jos he olisivat oikeamielisiä, he heti tottelisivat (jae 49). He ovat väärämielisiä (jae 50), kun taas uskovaiset Muhammedin heitä kutsuessa vastaavat "Me kuulemme ja tottelemme" (jae 51). Ne jotka tottelevat Allahia ja Muhammedia, voittavat lopulta (jae 52) - vakaumus, joka auttaa nykyajan jihadisteja selviämään takaiskuista ja tappioista.

Teeskentelijät vannovat, että he kyllä jättäisivät kotinsa, jos Muhammed niin käskisi, mutta vannomisen sijaan heidän tulisi vain totella (jae 53). Ibn Kathir selittää: "Allah puhuu teeskentelijöistä, jotka ovat tehneet Muhammadille lupauksen ja vannoneet, että he käyvät taisteluun, kun käsky käy, mutta eivät kuitenkaan mene." Kuitenkin tiedetään teeskentelijöiden "tottelevaisuus on vain puheiden asteella eikä siitä seuraa tekoja. Joka kerran kun te vannotte, se on valhe." Mikäli he kääntyvät pois Muhammedin sanomasta, he joutuvat vastuuseen; lähettiläs on tehnyt oman velvollisuutensa kutsuttuaan heitä islamiin (jae 54).

Seuraavaksi tulee tärkeä lupaus: Allah tekee uskovaiset "uskottomien vallan perijöiksi maan päällä" (jae 55). "Tämä on lupaus", sanoo Ibn Kathir, "Allahilta Lähettiläälleen, että hän tekee Ummansa [yhteisönsä] maan perillisiksi, se tarkoittaa, että heistä tulee ihmiskunnan johtajia ja hallitsijoita joiden kautta hän uudistaa maailman ja joiden valtaan ihmiset alistuvat, jolla nämä vaihtavat pelkonsa varmaan turvallisuuteen". Ibn Kathir sanoo vielä: "näin Allah on todellakin tehnyt" ja viittaa joihinkin aikaisen islamin valloituksiin.

Allah antaa jakeissa 58-64 ohjeita siitä, miten uskovien orjien ja lasten tulee kysyä lupa ennen kuin tulevat heidän luokseen (jakeet 58-59); sallii vanhojen naisten olla peittämättä itseään julkisella paikalla (vaikka siveys on parempi)(jae 60); ohjeita tervehdyksistä ja yhteisestä ruokailusta (jae 61), ja siitä miten uskovien on kysyttävä lupa ennen kuin lähtevät Muhammedin seurasta (jae 62), sillä Muhammed ei ole kuka tahansa (jae 63).


Blogging the Qur’an: Sura 24, “The Light,” verses 21-64
Valon suura


Lue myös Valon suuran selityksen ensimmäinen osa Aishan kohtalon hetket.


Tämä imperialistinen otsikko
["Islam tulee hallitsemaan"]
tulee Koraanin jakeesta 24:55.